”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi, kehoni kuuntelevi”: Nuorten kokemuksia suhteesta itseen, kehoon ja ruokaan sekä näiden teemojen äärellä koetusta verkkovalmennuksesta

Viime vuosina on nuorisotyössä ryhdytty käyttämään yhdessä syömistä ja ruoan valmistamista osallisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevana menetelmänä. Kentältä on vielä kuitenkin puuttunut näkemys ruoasta psykofyysissosiaalisena ja minäkuvaan suuresti vaikuttavana tekijänä. Tässä opinnäytetyössä oli tavoitteena tutkia nuorten kokemuksia ruoka- ja kehoteemaisesta ryhmävalmennuksesta sekä kuvata heidän kokemuksiaan suhteesta itseen, kehoon ja ruokaan. Saadun tiedon valossa pohdittiin myös ruoka- ja ravitsemusteemojen merkitystä nuorisotyössä. Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusstrategia oli toimintatutkimus, jota ohjasi fenomenologinen lähestymistapa. Aineistonkeruussa hyödynnettiin sekä puolistrukturoitua teemallista yksilö-haastattelua että ryhmähaastattelua, jotka toteutettiin ennen ja jälkeen ryhmävalmennuksen. Verkossa ohjattu kymmenen kerran ryhmävalmennus rakennettiin ruokasuhteen viitekehyksen ympärille ja sen tarkoituksena oli yhdessä tutustua omaa ja muiden ruokasuhdetta määritteleviin tekijöihin ja näistä teemoista nousseisiin ilmiöihin. Tutkimukseen osallistui neljä tyttöä, naista tai tyttöyttä itsessään pohtivaa nuorta, jotka olivat haastatteluhetkellä 23–27 -vuotiaita, joita kiinnosti ruoka- ja kehoaiheinen ryhmätoiminta ja jotka olivat halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Helsingin Tyttöjen Talo oli tutkimuksen mahdollistaja ja taustaorganisaatio, mutta ei työn tilaaja. Tutkimuksen osalta merkittävimmäksi minäkuvaan ja kehonkuvaan vaikuttavaksi tekijäksi osoittautuvat yksinäisyys, kiusaamisen kokemukset sekä ulkonäköpaineet. Näillä kaikilla tekijöillä nähdään olevan myös vahva vaikutus tunteisiin, tunnesyömiseen ja sitä kautta myös yksilön ruokasuhteeseen. Verkon kautta toteutettu ryhmävalmennus tuottaa tutkittaville myönteisiä kokemuksia ja vertaistuella nähdään olevan suuri merkitys. Ryhmä koetaan turvalliseksi alustaksi myös jakaa yksityisiä ja vaikeitakin asioita ruokaan ja kehoon liittyen. Verkon kautta tapahtuvia ryhmävalmennuksia kannattaakin kehittää ja laajentaa. Ne tarjoavat eri tasoiset osallistumisen mahdollisuudet erityisesti kohderyhmille, joilla voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai liikkumista estävää kehotyytymättömyyttä. Se voi mahdollistaa myös haja-asutusalueilla tai ulkomailla asuvien nuorten tulla osalliseksi erilaisita yhteisöistä ja sosiaalisista vuorovaikutussuhteista. Nuorten ruokasuhdetta tulee tarkastella nykyistä laajemmin myös psykofyysissosiaalisesta näkökulmasta käsin, sillä ruoka ja syöminen nähdään tämän tutkimuksen valossa kietoutuvan monien kasvatusalalle kuuluvien ja hyvinvointia määrittelevien tekijöiden ympärille. Myös nuorten parissa työskentelevien oman ruokasuhteen tiedostamisella on merkitystä, sillä se tietoisesti tai tiedostamatta heijastuu myös ohjaustilanteisiin.Liitteenä myös harjoituksia ruokasuhdetyöskentelyn tueksi